Omakuva
Sain eilen päätökseen melko paljon panostetun omakuva teoksen. Käytin työn tekemiseen vähintään viisi tuntia, sillä huomasin olevan hyvin itsekriittinen piirtäjä ja aloitin monta kertaa alusta, kun en ollut tyytyväinen piirrokseeni. Kaikista vaikeinta oli piirtää oma itsensä! Vaikka näenkin itseni joka päivä peilistä, niin oli hyvin vaikeaa tehdä realistista kuvaa juuri minusta. En muutenkaan ole koskaan tykännyt piirtää kuvia ihmisistä, sillä ihmisestä on vaikea saada elävän näköistä.
MUTTA..
Nyt itse asiaan eli tekemääni työhön. Päätin tehdä piirroksen käyttäen pääosin lyijy- ja värikyniä, koska en omista esimerkiksi vesivärejä tai vahavärejä yms. Kooksi valikoitu niin sanottu peruskoko eli A4 valkoinen (tulostus)paperi. Se on hyvin luonteva koko minulle, joka piirrän aina liian pieniä teoksia suureen paperiin.
Piirsin keskelle paperia itseni melko ilmeettömänä edestäpäin kuvattuna, koska olen luonteeltani mietiskelevä ja pohtiva ihminen. Rakastan miettiä elämänsuuria kysymyksiä miellessäni ja esittää ajatukseni muille vasta, kun olen pohtinut niitä tarpeeksi kauan. Rajasin itseni kasvojen alapuolelta, koska en osaa piirtää ihmisestä koollisesti sopusuhtaista piirrosta. Parempi ehkä tehdä varman päälle, kuin pyyhkiä ja aloittaa uudestaan 100 kertaa useammin kuin nyt aloitin.
Kehystin itseni vähän piikkipensasta muistuttaneella kehyskuviolla, jossa oli vihreitä lehtiä. Tämä yrittää viestittää siitä, että olen itsenäisesti ajatteleva ja toimiva ihminen. Piikkipensaan ulkopuolelle olen piirtänyt minulle rakkaita ja läheisiä asioita. En osaa sanoa mikä niistä olisi se kaikkein tärkein elementti elämässäni, joten en laittanut niitä mitenkään järjestykseen. Vasempaan yläkulmaan piirsin ruskean hevosen, joka viestii minulle rakkaasta harrastuksesta ja hevosesta, Kamusta (Boyfriend II). Hevoset ovat aina olleet minulle tärkeitä sekä eläiminä että ''harrastusvälineinä'' (ja ehkä vähän ruokanakin xd ).
Oikeassa yläkulmassa on puolestaan nuottikirjoitusta, joka merkitsee musiikin läsnäolosta jokapäiväisessä elämässäni. Musiikkia aloitin harrastamaan jo esikouluikäisenä ja vieläkin olen mukana erilaisissa musiikki projekteissa kuten kuorossa, bändeissä ja toimin myös konserttipianistina. Mutta miksi piirsin juuri nuottikirjoitusta enkä pianoa tai mikrofonia?
-Koska muistan miten vaikeaa oli opetella musiikin teoriaa ja olin muutaman kerran jo luovuttamassa musiikkiharrastukseni kanssa. Jälkeenpäin tämä huvittaa nykyään, että olin lopettamassa rakasta harrastusta vaan sen takia etten muistanut asteikkoja ulkoa. Lisäksi muistuttaisin, että ilman nuotteja kaikki musiikki olisi improvisaatiota, hyvin yksinkertaista ja minkäänlaisia huippusävellyksiä ei olisi koskaan syntynyt. Tästä päästäänkin jo siihen, että esimerkiksi kansallislauluja ja muuta kansoja yhdistäviä hymnejä ei olisi säilynyt samanlaisena, vaan ne olisivat hävinneet tai muuttuneet aikojen saatossa aivan kuin kansallissadut, joita kerrottiin suullisesti sukupolvelta toiselle.
Jälleen voisin palata itse teoksen tulkinnan puolelle! :) Vasempaan alakulmaan kirjoitin netistä löytämäni ystävyyden runon, jossa kuvaillaan ystävyyden ja ystävien merkitystä ihmiselle. Piirsin runon viereen hyvin yksinkertaisen kuvan tytöstä ja pojasta, jotka ovat käsikädessä ja tytön toisessa kädessä on sydämen muotoinen ilmapallo. Tällä halusin viestiä sitä, että ystävyys voi olla syvää myös vastakkaiseen sukupuoleen ilman, että seurusteltaisiin. Tämä on minulle itsestäänselvää, mutta varsinkin jotkut vanhoilliset ihmiset kuvittelevat heti, että nuoret (tyttö ja poika) seurustelevat mikäli he kaveeraavat.
Oikeaan alakulmaan piirsin puolestaan pitkäkarvaisen soopelin värisen collien. Mietin pitkään, että piirränkö viereen myös tricolour collien, koska minun ensimmäinen collieni oli juuri tricolour ja nykyinen on soopeli. Voisin selittää ihan vain selkeyden vuoksi näistä värityksistä sen verran, että tricolour on collie, jolla vallitseva väri turkissa on musta, soopelin vallitseva väri on ruskean joku sävy, jossa voi olla myös mustia karvoja ja bluemerlellä vallitseva väri on sinertävän harmaa, jossa voi olla myös mustaa.
Piirrettyäni nämä kaikki osat omakuvastani päätin värittää taustan punaisella. Valitsin punaisen värin juuri siksi, että se jatkaisi hieman tätä ruusu-/piikkipensas teemaa. Muutenkin ajattelen punaisen värin syvällisenä, lempeänä ja rakastavana värinä. Kaiken kukkuraksi punainen väri on minun lempivärini ollut jo yläkoulu ajoista saakka.
Työn eri vaiheet
Aloitin työn kaikista keskeisimmällä asialla eli itseni piirtämisellä. Hahmottelin itseni ensin ääriviivoin ja sitten siirryin piirtämään yksityiskohtia kuten kasvoja. Tämän työvaiheen jälkeen siirryin piirtämään ehkä työn toisiksi vaikeinta piirroskohtaa eli hevosta. Siitä ei millään meinannut tulla sopusuhtainen ja turpa näytti liian suipolle tai paksulle sitä piirtäessäni. Lopulta kuitenkin sain sen näyttämään siedettävälle ja jatkoin piirrustusurakkaani colliehen. Collien sain piirrettyä loppuun melko vähäisillä työtunneilla, mutta se ei missään nimessä ollut helppoa.
Seuraavana päivänä piirsin sekä nuottikirjoituksen, tytön ja pojan sekä kirjoitin ystävyyden runon. Näiden piirtäminen oli mukavan keventävää verrattuna noihin aikaisempiin yksityiskohtia täynnä oleviin piirroksiin.
Vasta tämän jälkeen päätin piirtää piikkilangan, koska työni näytti jotenkin tyhjälle. Piikkilanka täytti sopivasti paperin reunoja, jotka jäivät valitettavasti vähän tyhjiksi. Tyhjyyttä täyttämään päätin värittää taustan punaisella ja pyrin luomaan työhöni syvyyttä värittämällä kaikki muut piirrososat omanlaisikseen.
Työn teko oli alusta loppuun saakka mukavaa vaikkakin melko haastavaa. Aika piirrellessä meni nopeasti ja välillä saavutin niin sanotun flow-tilan, jossa kaikki muu ympärillä oleva unohtui kokonaan ja keskittyminen oli 100% pelkässä piirroksessa.
Vertauksen vuoksi tässä kuva valmiista työstä.
Oikeassa yläkulmassa on puolestaan nuottikirjoitusta, joka merkitsee musiikin läsnäolosta jokapäiväisessä elämässäni. Musiikkia aloitin harrastamaan jo esikouluikäisenä ja vieläkin olen mukana erilaisissa musiikki projekteissa kuten kuorossa, bändeissä ja toimin myös konserttipianistina. Mutta miksi piirsin juuri nuottikirjoitusta enkä pianoa tai mikrofonia?
-Koska muistan miten vaikeaa oli opetella musiikin teoriaa ja olin muutaman kerran jo luovuttamassa musiikkiharrastukseni kanssa. Jälkeenpäin tämä huvittaa nykyään, että olin lopettamassa rakasta harrastusta vaan sen takia etten muistanut asteikkoja ulkoa. Lisäksi muistuttaisin, että ilman nuotteja kaikki musiikki olisi improvisaatiota, hyvin yksinkertaista ja minkäänlaisia huippusävellyksiä ei olisi koskaan syntynyt. Tästä päästäänkin jo siihen, että esimerkiksi kansallislauluja ja muuta kansoja yhdistäviä hymnejä ei olisi säilynyt samanlaisena, vaan ne olisivat hävinneet tai muuttuneet aikojen saatossa aivan kuin kansallissadut, joita kerrottiin suullisesti sukupolvelta toiselle.
Jälleen voisin palata itse teoksen tulkinnan puolelle! :) Vasempaan alakulmaan kirjoitin netistä löytämäni ystävyyden runon, jossa kuvaillaan ystävyyden ja ystävien merkitystä ihmiselle. Piirsin runon viereen hyvin yksinkertaisen kuvan tytöstä ja pojasta, jotka ovat käsikädessä ja tytön toisessa kädessä on sydämen muotoinen ilmapallo. Tällä halusin viestiä sitä, että ystävyys voi olla syvää myös vastakkaiseen sukupuoleen ilman, että seurusteltaisiin. Tämä on minulle itsestäänselvää, mutta varsinkin jotkut vanhoilliset ihmiset kuvittelevat heti, että nuoret (tyttö ja poika) seurustelevat mikäli he kaveeraavat.
Oikeaan alakulmaan piirsin puolestaan pitkäkarvaisen soopelin värisen collien. Mietin pitkään, että piirränkö viereen myös tricolour collien, koska minun ensimmäinen collieni oli juuri tricolour ja nykyinen on soopeli. Voisin selittää ihan vain selkeyden vuoksi näistä värityksistä sen verran, että tricolour on collie, jolla vallitseva väri turkissa on musta, soopelin vallitseva väri on ruskean joku sävy, jossa voi olla myös mustia karvoja ja bluemerlellä vallitseva väri on sinertävän harmaa, jossa voi olla myös mustaa.
Piirrettyäni nämä kaikki osat omakuvastani päätin värittää taustan punaisella. Valitsin punaisen värin juuri siksi, että se jatkaisi hieman tätä ruusu-/piikkipensas teemaa. Muutenkin ajattelen punaisen värin syvällisenä, lempeänä ja rakastavana värinä. Kaiken kukkuraksi punainen väri on minun lempivärini ollut jo yläkoulu ajoista saakka.
Työn eri vaiheet
Aloitin työn kaikista keskeisimmällä asialla eli itseni piirtämisellä. Hahmottelin itseni ensin ääriviivoin ja sitten siirryin piirtämään yksityiskohtia kuten kasvoja. Tämän työvaiheen jälkeen siirryin piirtämään ehkä työn toisiksi vaikeinta piirroskohtaa eli hevosta. Siitä ei millään meinannut tulla sopusuhtainen ja turpa näytti liian suipolle tai paksulle sitä piirtäessäni. Lopulta kuitenkin sain sen näyttämään siedettävälle ja jatkoin piirrustusurakkaani colliehen. Collien sain piirrettyä loppuun melko vähäisillä työtunneilla, mutta se ei missään nimessä ollut helppoa.
Seuraavana päivänä piirsin sekä nuottikirjoituksen, tytön ja pojan sekä kirjoitin ystävyyden runon. Näiden piirtäminen oli mukavan keventävää verrattuna noihin aikaisempiin yksityiskohtia täynnä oleviin piirroksiin.
Vasta tämän jälkeen päätin piirtää piikkilangan, koska työni näytti jotenkin tyhjälle. Piikkilanka täytti sopivasti paperin reunoja, jotka jäivät valitettavasti vähän tyhjiksi. Tyhjyyttä täyttämään päätin värittää taustan punaisella ja pyrin luomaan työhöni syvyyttä värittämällä kaikki muut piirrososat omanlaisikseen.
Työn teko oli alusta loppuun saakka mukavaa vaikkakin melko haastavaa. Aika piirrellessä meni nopeasti ja välillä saavutin niin sanotun flow-tilan, jossa kaikki muu ympärillä oleva unohtui kokonaan ja keskittyminen oli 100% pelkässä piirroksessa.
Tässä kuvassa oli vasta vähän hahmoteltu piikkipuskakehystä eikä työtä oltu väritetty lainkaan.
Palautetta työstä äidiltäni
''Työ on kokonaisuudessaan hyvin yhtenäinen kokonaisuus ja olit hyvin kuvannut sinulle tärkeitä asioita kuvin ja sanoin. Kun kerroit mitä milläkin asialla tarkoitat, toit työhösi tarinaa ja jotain sisältöä. Kiva kun ajattelit työsi merkitystä, vaikka se onkin vain koulutyö muiden joukossa.
Sanoisin näin, että et ole parhaimpia tapaamiani piirtäjiä, mutta et myöskään ole huonoimmasta päästäkään. Pidin erityisesti piirtämästäsi hevosesta, koska tiedän kuinka vaikea on piirtää realistisen näköistä eläintä ja varsinkin hevosta! Hieman olin pettynyt omaan kuvaasi, koska minun mielestäni kuvassa sinulla on liian leveät posket verrattuna siihen miltä luonnostaan näytät.
Ruono oli kiva, mutta tussi millä kirjoitit on liian paksu tuollaisessa fontissa. Jos numero pitäisi antaa, se olisi varmaan 8 tai jopa 9, vaikeaa päättää, kun en opettaja ole. Tykkäsin kovasti.''
Itsearviointi
Olen aikaansaannokseeni yllättynyt, koska en uskonut että voin oikeasti panostaa näinkin paljon piirtämiseen, josta en ole koskaan oikein pitänyt! En kuitenkaan ollut tyytyväinen tekstin fontin kokoon, joka oli runossa, koska olisin halunnut tehdä sen ohuella tussilla. Meiltä ei sellaista valitettavasti löytynyt enkä siihen viitsinyt investoidakkaan, joten tyydyin paksumpaan mustaan permanentti tussiin. En myöskään ollut täysin tyytyväinen tausta väritykseen, siitä näkee selvästi ettei se ole tasaisesti tehty.
Kaiken tämän pohjalta arvioisin itselleni työstä kouluarvosanan 8, koska työllä ylitin itseni ja tein kaikkeni työn eteen. En aloittanut heti suunnattomasti piirtämään, vaan suunnittelin ensin rauhassa mitä kuvaan haluan ja miten ne meinaan toteuttaa. Lisäksi halusin työlleni jotain tarinaa ja persoonaa, joista molemmat sain mielestäni tuotua piirrokseen.
Loppuun laitan kuvia piirroksen osista, joista koko työ lopulta koostui
''Työ on kokonaisuudessaan hyvin yhtenäinen kokonaisuus ja olit hyvin kuvannut sinulle tärkeitä asioita kuvin ja sanoin. Kun kerroit mitä milläkin asialla tarkoitat, toit työhösi tarinaa ja jotain sisältöä. Kiva kun ajattelit työsi merkitystä, vaikka se onkin vain koulutyö muiden joukossa.
Sanoisin näin, että et ole parhaimpia tapaamiani piirtäjiä, mutta et myöskään ole huonoimmasta päästäkään. Pidin erityisesti piirtämästäsi hevosesta, koska tiedän kuinka vaikea on piirtää realistisen näköistä eläintä ja varsinkin hevosta! Hieman olin pettynyt omaan kuvaasi, koska minun mielestäni kuvassa sinulla on liian leveät posket verrattuna siihen miltä luonnostaan näytät.
Ruono oli kiva, mutta tussi millä kirjoitit on liian paksu tuollaisessa fontissa. Jos numero pitäisi antaa, se olisi varmaan 8 tai jopa 9, vaikeaa päättää, kun en opettaja ole. Tykkäsin kovasti.''
Itsearviointi
Olen aikaansaannokseeni yllättynyt, koska en uskonut että voin oikeasti panostaa näinkin paljon piirtämiseen, josta en ole koskaan oikein pitänyt! En kuitenkaan ollut tyytyväinen tekstin fontin kokoon, joka oli runossa, koska olisin halunnut tehdä sen ohuella tussilla. Meiltä ei sellaista valitettavasti löytynyt enkä siihen viitsinyt investoidakkaan, joten tyydyin paksumpaan mustaan permanentti tussiin. En myöskään ollut täysin tyytyväinen tausta väritykseen, siitä näkee selvästi ettei se ole tasaisesti tehty.
Kaiken tämän pohjalta arvioisin itselleni työstä kouluarvosanan 8, koska työllä ylitin itseni ja tein kaikkeni työn eteen. En aloittanut heti suunnattomasti piirtämään, vaan suunnittelin ensin rauhassa mitä kuvaan haluan ja miten ne meinaan toteuttaa. Lisäksi halusin työlleni jotain tarinaa ja persoonaa, joista molemmat sain mielestäni tuotua piirrokseen.
Loppuun laitan kuvia piirroksen osista, joista koko työ lopulta koostui
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti